Qjun paluun paluu

Tiedän. Taukoa on ollut postailuissa hurjasti. Pääni sisällä on kaksi eri näkemystä tähän asiaan. Toisaalta koen, että olen ottanut rennosti, enkä pakottanut itseäni kirjoittamaan silloin, kun tekstiä ei vain olisi syntynyt. Toinen näkökulma on itseä soimaava. Miten monta ajatusta olisikaan ollut hyvä jakaa, kun olis vain jaksanut kirjoitella?

Silti. Vuosi sitten nämä uusimani sivut ja ajatus siitä, että ”Miten yhdistää luovuus, yrittäjyys, työ, vapaa-aika, hyvinvointi ja terveys niin, että ne ovat sulassa sovussa keskenään?” on vieläkin hyvin ajankohtaisia. Toisin sanoen, en ole keksinyt siihen vielä aivan harmoonista ratkaisua. Vaikka olen tavallaan mennyt eteenpäin, olen toisaalta aivan samassa pisteessä kuin ennenkin. Joten jatkan siitä, mihin olen aikaisemmin jäänyt.

Miinuskaksprossaa

#superjulkinen on vaihtunut elämäntapamuutokseen nimeltä #miinuskaksprossaa. Superjulkinen oli sellainen, millä sai tuloksia hyvinkin nopeasti, mutta pääni ei pysynyt jotenkin muutoksessa mukana. Miinuskaksprossaa on nyt enemmänkin pieniä muutoksia per kuukausi hakeva itsetutkiskelu-painonhallinta-hyvinvointi-juttu. Sen nimi tulee siitä, että pyrin hallitsemaan painoani siten, että se on -2% aina jokaisen kuukauden lähtöpainosta. Tämä tarkoittaa noin 2 kilon poiskaristamista per kuukausi. Eniten tällä hetkellä postailen tästä kuulumisiani Instagramissa.

Hidasta edes välillä

Elämä on mennyt menneinä vuosina ihan hurjaa vauhtia. Tarkoituksella nyt hiljennän ja hidastan tahtiani. Se ei ole niin yksinkertaista, miltä se kuulostaa. Ei varsinkaan tällaiselle ihmiselle, joka on tottunut kiitää elämässään ja saanut asioita tapahtumaan tapahtumien perään. Loihtimoni täyttää tänä vuonna 5 vuotta. Sen palvelukirjo on laajentunut hurjasti aikaisemmista hius- ja meikkipalveluista. Työkavereinani häärii kohta neljä niin mahtavaa tyyppiä, kun Anni palaa äitiyslomaltaan. Olen heistä kiitollinen joka päivä. Vaikka tietenkin edelleen kehitymme jatkuvasti, niin palveluiden ja työkavereiden osalta sanon, että tilanne on vakiintunut. Liiallisen pinnistelyn voi jo jättää pois.

Tavoite on olla tyytyväinen

Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen seuraavista asioista:

-koti
*Se on juuri sopivan kokoinen, helppo siivota, kivasti sisustettu, kivalla paikalla, mulle ja mun perheelle hyvä.
-auto
*Meni hetken, että edes tajusin omistavani sen merkkisen auton, josta olin aina unelmoinut. Tämä menee materialismionnellisuuden piikkiin. On se silti kiva, että on peli, joka kulkee ja jossa on hyvä istua.
-Loihtimo
*Kuten jo aiemmin sanoin, se on kehityksessään hyvässä pisteessä ja kaikki tuleva on vain plussaa.

Mitä voin kehittää:
-oma terveys
*Viime syksystä asti on ollut erilaisia vaivoja, joihin on pitänyt alkaa kiinnittää huomiota. Kumma, kun samoihin aikoihin tuli tuo 30-vuotta täyteen. Nuori, mutta ei teini enää.
-vapaa-aikaa kavereille
*Tämän vuoden puolella olen alkanut järjestämään enemmän aikaa kavereille eri tapahtumien kautta ja se saa mielellään jatkuakin näin.
-Maiju Qju brändinä
*Olen pitkän aikaa keskittynyt muiden auttamiseen, joka on hidastanut hieman oman brändini kehittymistä. Tahdon jatkaa tätä oman blogin ylläpitämistä, portfolion keräämistä ja viedä omia palveluita sellaiseen suuntaan, mikä musta tuntuu hyvältä.

Vastoinkäymiset voimavarana

Olen viime aikoina miettinyt, että saan olla onnellinen, kun olen terve. Tällä viittaan kaikista eniten vuoden takaiseen. Maaliskuun 16. päivä 2014, sunnuntaina, kaaduin lähikauppareissulla ja laskeuduin ilmalennosta täysin alaselälleni. Sieltä maasta en sitten noussutkaan omin voimin, vaan ensihoitajasedät nostivat minut ambulanssiin. Kipulääkkeenä sain suonensisäisesti morfiinia ja vielä sairaalan käytävällä lääkitystä tuli ainakin kahteen kertaan lisää, kunnes pää oli todella sekaisin. Mitään ei onneksi murtunut, mutta välilevyongelmaa siitä kylläkin selkään aiheutui. Tämän vuoksi mulle määrättiin yhteensä 9 viikkoa sairaslomaa ja palasin töihin vasta kesäkuussa.

Töihin paluun jälkeen en siltikään voinut olla varma, että mitä selkäni kestää. Pitkän toipumisjakson jälkeen olin saanut selville, että liikunta on hyvä lääke. Kroppaa kuunnellen kävin aina liikkumassa. Selkä oli joka tapauksessa pitkään se, joka saneli säännöt päivärytmiin ja välillä myöskin sen, näenkö enää illasta kavereita vai en. Muistan vielä pikkujouluaikaankin viettäneeni iltaa kavereiden kanssa ja lähdin kotiin, koska selkä kipeytyi hieman puolenyön jälkeen. Olisihan siinä ollut kiva vielä iltaakin jatkaa aamuun, mutta kun ei niin ei.

Nyt selässäni, varsinkin niska-hartiaseudulla, saattaa aina välillä olla jotain satunnaista kipua, mutta se on niin pientä verrattuna edellä kerrottuun. Olen onneksi myös saanut hyviä ohjeita niiden hoitamiseen ja ne menevät ohi. Edelleen kuuntelen kroppaani varsin tarkasti. Lepään, jos tuntuu siltä ja liikun, mikäli kroppa ja mieli sitä tarvitsee. Koen itseni terveeksi, sillä tämä ei todellakaan rajoita minua tai sosiaalista elämääni enää.

”Kaikessa pahassa on jotain hyvää.” Se on yksi mun motoista. Tällä tarkoitan sitä, että sainpahan elämääni monella tapaa parempaan järjestykseen. Sairaslomani ja toipumisajanjakson aikana sain hoidettua seuraavia asioita kuntoon:

  • levättyä
  • hankkiuduttua turhasta tavarasta eroon
  • siistittyä vähän kerrallaan silloista asuntoa myyntikuntoon
  • myytyä ja ostettettua asunto
  • löydettyä uudet liiketilat
  • delegoitua muut tekemään liiketilan puitteet meidän toimintaa vastaaviksi (muutoin olisin itse tehnyt nämä ja mahdollisesti väsähtänyt siinä JA se olis vienyt paljon kauemmin aikaa saada liiketila kuntoon)
  • olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin
  • arjesta on tullut säännöllisempää töiden ja suhteen
  • osaan ottaa hallinnollisiin hommiin toimistopäiviä
  • osaan pyhittää vapaapäivät
  • uskallan ottaa aikaa ruokailuille ja liikunnalle
  • mietin vähemmän mitä muut ajattelee ja enemmän mitä minä tarvitsen
  • minulla on vähemmän stressiä

Se, että olin joskus kipeä, sairas ja myöskin väsynyt, oli tarpeellinen asia. Sen myötä minusta tuli kokonaisuutena paljon terveempi. Noiden aikaisemmin koettujen asioiden ja niistä syntyneiden valintojen vuoksi elän juuri nyt tasapainoisempaa ja rennompaa elämä, koska olen oppinut paljon.

Onnellisesti väsynyt

Kyllä on monta kertaa ollut ajatuksissa tulla kirjoittamaan, mutta kun ”on ollut liian kiire” tai sitten oon ollut vain poikki ja väsynyt. Mennyt viikko on ollut yksi parhaimmista pitkään aikaan, vaikka yleinen vireystila on ollutkin välillä kaikkea muuta. Ruokavalio on ”kiristynyt” entisestään ja liikunta jäänyt hieman vähemmälle. En ole jaksanut piiskata itseäni yhtään mukavuusalueen ulkopuolella. Antaa vauhdin kiihtyä itsekseen, sillä joka tapauksessa liikuntaa on elämässäni nyt enemmän kuin aikoihin. Olen kiitollinen siitä.

Olooni on vaikuttanut myös kotiolot. Mieheni aloitti menneellä viikolla työkeikat, joiden aikana hän asuu viikot toisessa kaupungissa ja on vain viikonloput kotona. Tätä jatkuu vielä tulevat viisi viikkoa. Tällaista arkea meillä ei ole ollut pitkään aikaan ja yhteen rakennetut rutiinit murtuvat hetkeksi. Huomaan heti, että harteillani on hieman enemmän arjen tuomia tehtäviä, joista pitää vain selvitä – yksin. Se on yksinkertaisesti mulle outoa. Vaikka kyse on aina vain viidestä päivästä kerrallaan, huomaan, että se merkitsee mulle tosi paljon, koska on ikävä toista. Toisaalta tänä aikana oppii varmasti taas itsestään uusia puolia, sillä kuulen iltaisin vain oman pääni sisäisen keskustelun. Täytyy tutkiskella, mitä hyvää itselleni juttelen ja onko jotain, mihin tarvitsisi puuttua.

Mutta siinäpä ne ”painolastit” ovat tiputettuna harteiltani. Loput onkin vain hyvää. Ihan järjettömän suuri voimavarani on tällä hetkellä työkaverini. Vaikka meidän määrä väliaikaisesti tipahti viidestä kolmeen, täytyy vain todeta, että meitä on todella laadukas porukka jäljellä. On ihanaa mennä aina Loihtimolle ja huomata, mitä siellä on touhuttu. Varsinkin siisteys ja tavaroiden uudelleen järjestely ilostusttaa eniten, sillä se merkitsee mulle sitä, että muutkin tekevät siitä ”kotiaan”, missä tehdä töitä. Koen, että vaikka se on mun pääasiallisesta ideasta syntynyt tuotos ja olen päävastuussa siitä, niin se on yhtälailla meidän kaikkien omaa. Elän ammatillista unelmaani ja toivon, että muut tekevät samoin. Kaikken muutosten jälkeen myös minä itse tiedän paikkani ja se helpottaa oloa yllättävän paljon. On ok sanoa joskus ei ja ohjata yritystä kaikin puolin oikeaan suuntaan. Siten olen hyödyksi kaikille.

Yrittäjyyden aallokko

Jälleen on viikko paketissa. Miten se noin niin kuin meni? Yrittäjän päivät ovat hyvin vaihtelevia ja tällä viikollakin sen sain huomata. Aina ei mene suunnitelmien mukaan ja joustoa tarvitaan. Joskus oon ihan aallon harjalla ja elämä on varsin mukavaa ja toisella hetkellä olenkin sammuttamassa jos jonkinlaista tulipaloa. Näin tälläkin viikolla. Suunnittelen päiväni ja työaikani yrityksen ajanvaraukseen. Ajattelin ihan huvin vuoksi havainnollistaa, että miten ne täsmää aina toteutuneeseen.

Maanantai.
Tämä oli tarkoitettu omaksi vapaapäiväkseni, mutta koska kalenterini oli niin tukossa ja Loihtijoiden hiukset ja ripset kaipasivat huoltoa, olimme sopineet päivän yhteiseksi hemmottelupäiväksi. Kulutettu aika työpaikalla 9:00-21:00. Illasta vähän venyi.

Tiistai.
Minun piti tehdä kotona toimistotöitä, mutta koska emme hemmottelupäivän aikana ehtineetkään tehdä kaikkea, niin käveleskelin klo 10:00 työpaikalle tekemään työkaverilleni Heidille pidennystä. Tämän jälkeen kävin hieman asioilla kaupungilla, opastin uutta, maanantaina aloittavaa, Loihtijaa liikkeen juttuihin sisälle ja tämän jälkeen otin eräältä vuokratuolipaikkaa hakevalta Loihtija-ehdokkaalta työnäytteen. Menossa 10-20 välisen ajan ja toimistotyötunteja nolla.

Keskiviikko.
Aamu meni täysin pakkaillessa ja valmistautuessa kotona Goldwellin järjestämää Proteam-kouluttajakokousta varten ja sitten kävin noutamassa myös Loihtimolta työskentelytarvikkeita – unohtamalla niistä ainakin puolet. Tämän huomasin vasta seuraavana päivänä, kun olisin tavaroita tarvinnut. Matkustin junalla Helsinkiin. Matka meni nopeasti yrityksen asioita hoidellessa. Perillä nopea vaatteiden vaihto hotellilla ja sen jälkeen menin nauttimaan Goldwellin uudesta hiusmuotikokoelmasta. Siitä kirjoitinkin jo lisää Loihtimon blogiin. Näytöksen jälkeen söin illallista kahden kouluttaja-/yrittäjäkollegan kanssa saaden heiltä upeaa energiaa ja vertaistukea. Oli oikein voimauttavaa! Päivän voi lukea joko kokonaan vapaapäiväksi tai sitten ihan täydeksi työpäiväksi. Se on aivan täysin siitä kiinni, miten itse ajattelee.

Torstai.
Meikkailua, hotellin aamupala, kokoustamista upealla porukalla ja Goldwellin tiloihin tutustumista, lounas seisovasta pöydästä, työskentelyä Color Zoom 2015 Traditional Rebel-hengessä. Aika kului hurjan nopeasti. Oli rentoa, mukavaa, hymyä ja naurua. Kiva päivä. Junamatka oli rento ja luovuuden puuskissa sain jo mainitun postauksen rykäistyä Loihtimon sivuille. Viime kerrasta olikin jo aikaa. Aktiivisesti menossa 8:30-22:00 ja lukeutuu samaan vapaa-/työpäivä kategoriaan kuin keskiviikkokin.

Perjantai.
Herätys klo 4:00. Oli vanhojentanssipäivä. Aloitin 6:00 Loihtimolla. Toteutin lookin ja tein muutaman muunkin asiakkaan. Piti päästä kotiin noin klo 15:00 aikaan. Pääsin noin 19:00. Oli pari muuttujaa.

Lauantai.
Herätys jälleen klo 4:00.  Loihtimolle menin klo 6:00 huoltamaan päivän aikana tarvittavia työvälineitä. Päivä eteni suunnitellusti asiakkaiden parissa 7:00-19:00. Kotia lompsis klo 21:30 aikaan siivoilujen ja asioiden järjestelyjen jälkeen.

Ei mennyt niin kuin oli suunniteltu, mutta silti kaikki meni niin kuin piti.

Summa summarum
”Ylityötunteja” viikossa – ei lasketa
Sammutettuja tulipaloja – 2
Upea näytös ja koulutus – 1
Ihania ihmisiä ympärillä – kymmeniä
Ylpeyttä työporukan ryhmähengestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta ja asioiden hoitamisesta – useita hetkiä
Oppimista ja havaintoja johtajuudesta – tuntuu isosti omissa nahoissa
Yleinen hyvinvointi – vatsa parempi kuin viime viikolla, yksi erittäin kipeä lonkka
Ihan vapaa sunnuntai – hyvin ansaittu

Sivut uudistuivat ja uutta postausta pukkaa

Pidemmän aikaa mulla on ollut tarve saada kirjoittaa ihan omiani. Samalla olen pähkäillyt, että mitähän mä näillekin sivuille teen, sillä vanhat maijuqju.fi-sivut eivät enää millään muotoa ilmentäneet mua. Olin kasvanut niistä ulos. Eilen keksin tai oikeastaan törmäsin tähän ratkaisun vaihtamalla nettisivujen lookkia ja päivittämällä ne tähän päivään – ihan itse. Tarpeeni näille ei ole kovin kummoinen. Kunhan saa vähän blogia pidettyä ja muutamia kuvia julkaistua silloin tällöin.

Aihepiirit blogissa seilaavat elämäntilanteeni mukaan. Välillä tulee juttua yrittäjyydestä ja sitten taas toisena hetkenä saatankin kertoa jotain henkilökohtaisempaa kotioloista taikka omasta terveydestä ja sen ylläpidosta. Teen asioista tahallani julkisia, että saan potkua niiden toteuttamiseen. Uskon, että moni luova ihminen, joka on myös yrittäjä, voi samaistua fiiliksiini. Joskus on hurja haaste yhdistää yrittäjyyden raaka byrokratia, säntillisyys ja johtajuus tällaiseen boheemiin luovuuteen, mitä sisuksissani jyllää. Eikä siinä vielä kaikki. Välillä stressin ja kiireen keskellä olisi varsin hyvä pitää myös itsestään huolta niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ei oo helppoa.

Koen, että jos saan omalla kohdallani yhden asian kuntoon, niin tuntuu, että toisesta päästä jokin jo repsahtaa. Rästitehtävien lista voi olla joskus lamaannuttava. Yleensä repsahdus koituu omaan nilkkaan just siksi, etten ole pitänyt huolta omista tarpeistani. Unohdan itseni. Näin on käynyt nytkin. Onneksi aina on tilanne, että asioita voi parantaa.

Näin juuri ja juuri alle 30-vuotiaana täytyy kuitenkin olla armollinenkin itselleen – vaikka parannettavia osa-alueita löytyykin. Paljon on tullut jo tähän astisen elämän aikana saavutettua. Ja kuten arvata saattaa, kaikki ei ole tullut helpolla vaan asioiden eteen on käyty hurjia taisteluita. Kaikilla niitä on varmasti ollutkin. Olisi voinut luovuttaa, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuulunut vaihtoehtoihini. Ennemmin olen mennyt läpi vuoren kuin kiertänyt tai vielä pahempaa – palannut takaisin. Tähän asti se on kannattanut.

Koitan näin alkuun postailla vähintään pari kertaa viikossa, mutta katsotaan, mihin suuntaan tämä muotoutuu. Toivon myös, että tänne kirjoittelu poistaa pikku hiljaa ”tulpan”, joka on ollut Loihtimon blogin puolelle postauksien suhteen. Katsotaan, aika näyttää.