Onnellisesti väsynyt

Kyllä on monta kertaa ollut ajatuksissa tulla kirjoittamaan, mutta kun ”on ollut liian kiire” tai sitten oon ollut vain poikki ja väsynyt. Mennyt viikko on ollut yksi parhaimmista pitkään aikaan, vaikka yleinen vireystila on ollutkin välillä kaikkea muuta. Ruokavalio on ”kiristynyt” entisestään ja liikunta jäänyt hieman vähemmälle. En ole jaksanut piiskata itseäni yhtään mukavuusalueen ulkopuolella. Antaa vauhdin kiihtyä itsekseen, sillä joka tapauksessa liikuntaa on elämässäni nyt enemmän kuin aikoihin. Olen kiitollinen siitä.

Olooni on vaikuttanut myös kotiolot. Mieheni aloitti menneellä viikolla työkeikat, joiden aikana hän asuu viikot toisessa kaupungissa ja on vain viikonloput kotona. Tätä jatkuu vielä tulevat viisi viikkoa. Tällaista arkea meillä ei ole ollut pitkään aikaan ja yhteen rakennetut rutiinit murtuvat hetkeksi. Huomaan heti, että harteillani on hieman enemmän arjen tuomia tehtäviä, joista pitää vain selvitä – yksin. Se on yksinkertaisesti mulle outoa. Vaikka kyse on aina vain viidestä päivästä kerrallaan, huomaan, että se merkitsee mulle tosi paljon, koska on ikävä toista. Toisaalta tänä aikana oppii varmasti taas itsestään uusia puolia, sillä kuulen iltaisin vain oman pääni sisäisen keskustelun. Täytyy tutkiskella, mitä hyvää itselleni juttelen ja onko jotain, mihin tarvitsisi puuttua.

Mutta siinäpä ne ”painolastit” ovat tiputettuna harteiltani. Loput onkin vain hyvää. Ihan järjettömän suuri voimavarani on tällä hetkellä työkaverini. Vaikka meidän määrä väliaikaisesti tipahti viidestä kolmeen, täytyy vain todeta, että meitä on todella laadukas porukka jäljellä. On ihanaa mennä aina Loihtimolle ja huomata, mitä siellä on touhuttu. Varsinkin siisteys ja tavaroiden uudelleen järjestely ilostusttaa eniten, sillä se merkitsee mulle sitä, että muutkin tekevät siitä ”kotiaan”, missä tehdä töitä. Koen, että vaikka se on mun pääasiallisesta ideasta syntynyt tuotos ja olen päävastuussa siitä, niin se on yhtälailla meidän kaikkien omaa. Elän ammatillista unelmaani ja toivon, että muut tekevät samoin. Kaikken muutosten jälkeen myös minä itse tiedän paikkani ja se helpottaa oloa yllättävän paljon. On ok sanoa joskus ei ja ohjata yritystä kaikin puolin oikeaan suuntaan. Siten olen hyödyksi kaikille.

Balanssi

Blogihiljaisuus rikkoutuu

Kappas, sitä tulikin pikku blogihiljaisuus pidettyä. Pahoitteluni siitä. Tavoite on postailla mahdollisimman tasaiseen. Aikaani on sitonut niin työ kuin kolme viikkoa sitten aloittamani #superjulkinen painonhallinta-projekti. Eniten tässä projektissa on asiat pyörineet ruoan ympärillä ateriasta toiseen. Osittain olen jo oppinut ulkoa, mitä pitää syödä, mutta sitten kun tahdonkin vaihtelua, täytyy selvitellä mikä tuote korvaa minkäkin ja se vie sitten jälleen vähän kauemmin.

Liikuntaa olen lisännyt elämääni. Lenkkeilyt sujuvat varsin mallikkaasti ja nautin ulkoilmasta sekä koko ajan vahvistuvasta keväästä. Salitreenit ovat saattaneet jäädä ihan himpun verran vajaiksi ja yleensä siis määrältään. Keskimäärin yksi treeni/viikossa on saattanut uupua. En ole antanut sen häiritä muuten niin hyvää kokonaisuutta. Se tulee hommaan mukaan, kun on sen aika. Silkkaa parannusta on kuitenkin elämässä ja sen laadussa tapahtunut. Unen laatukin on ollut parempaa.

Koti ja vapaa-aika

Päiväni ovat syystä tai toisesta venyneet töissä tässä vaiheessa todella pitkiksi töissä ja siksi kotiaikaa on ollut melko vähän. Kuten jo yllä mainitsin #superjulkisesta, on se vienyt osan siitä yleisestä sohvalla löhöilystä. Kodinhoito on jäänyt osittain miehen harteille tai sitten se on jäänyt osittain hoitamatta, kun kumpikaan siihen ei ole syystä tai toisesta kyennyt. Onneksi tänään mulla on vapaapäivä, niin saa hieman edes pyykkejä pestyä ja oltua välillä hyväkin vaimo.

Kaaosta asuntoomme on tuonut myös tämän hetken kirpputoriprojekti, jonka vuoksi alakerran häkkivarastoa on tyhjennetty niistä kymmenestä pahvilaatikollisesta tavaraa. Tavarat ovat joko tullut jo kaupiteltua eteenpäin tai sitten ne ovat kirppispöydässä tai vielä täällä meidän asunnossa. Unelmani on, että kohta saamme siistiä asuntomme uudelleen kevät kuntoon ja siinä vaiheessa viime syksyinen muuttomme on tavallaan taputeltu ihan loppuun, kun turhasta pikkusälästä on luovuttu. Vapauttavaa, vaikka tällä hetkellä ärsyttääkin tämä suoranainen kaaos.

Työ

Aikamoista mullistusten aikaa työrintamalla. Viimeisen kahden viikon aikana olen luopunut kahdesta Loihtijasta. Viisi kutistui kolmeen. Siksi jo aikaisemminkin käynnissä ollut rekry sai vielä tärkeämmän merkityksen. Tämä puolivuotinen on todellakin opettanut, että mitä minä tahdon vaatia tulevilta tekijöiltä ihan erityisesti. Se on tehnyt mieleeni karsinnan, että ihan kaikki eivät kelpaa ja meillä on jo vara valita, kenen kanssa teemme tätä hommaa. Henkilöstö on minulle äärimmäisen tärkeä asia, sillä koen, että siitä alkaa kokonaisuus, joka välittyy myös asiakkaalle asti. Kaiken kaikkiaan ihan loistava johtajuuden oppitunti takana. Ja mikä parasta, mieli on rauhallinen ja välillä jopa ihan rakastunut kokonaisuuteen. Mulla on joku etiäinen, että ne pysyvät, loistavat tekijät ovat ihan oven takana. Sen jälkeen rokataan!

#superjulkinen painonhallinta-projekti

Tässähän tätä on teetätelty jo, että alkaisin pitämään itsestäni parempaa huolta. Se oli oikeastaan lähtökonta koko blogille. Reilu 6 viikkoa sitten jo katselin, että Fitfarmin Superdieetin nettivalmennus on alkamaisillaan. Koin silti vielä silloin, etten ollut valmis siihen. Taisi olla viime torstai tai perjantai, kun huomasin, että uusi ryhmä starttaa 23.2. Kävin keskustelun mieheni kanssa tyyliin, että ”Mitä mieltä olet, jos lähden tähän mukaan ja mikähän näistä ohjelmista olisi minulle paras?” Saimme tästä aikaan oikein mainion juttutuokion, jonka lopputuloksena päädyin Superdieettiin. Vaihtoehdot olivat Superdieetti tai Superdieetti Lite, joka olisi ollut lähes pelkkään ruokavalioon keskittyvä. Koin tarvitsevani liikuntaakin lisäksi elämääni.

Teen tästä projektista superjulkisen tarkoituksella. Tavoitteeni on tietenkin onnistua. Tahdon herättää keskustelua ja tuoda kaikkien tietoisuuteen tämän hetkisen elämäntilanteeni. Se on jo nyt osoittautunut oikein hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ystävät ja tuttavat osallistuvat tähän tsempaten ja neuvoen eteenpäin. Sitä juuri tarvitsenkin.

Ohjeet saatuani olen opiskellut niitä useaan kertaan läpi. Ihan kerrasta tuo ei ole mennyt jakeluun. Sunnuntaina valmistauduin ”urakkaan” kaupassa käyden ja haalien sieltä kaikenlaista ohjeisiin kuuluvaa syötävää. Olisin periaatteessa voinut vetäistä kauppareissun jälkeen ”viimeiset mätöt”, mutta sen sijaan päätin aloittaa jo hieman etuajassa ja testailla päivällistä sekä iltapalaa. Olo oli hyvä jo heti aamusta. Tämän lisäksi meillä Superdieettiläisillä on oma Facebook-ryhmä ja täytyy kyllä sanoa, että siellä on ihan mielettömän upeaa porukkaa! En olisi uskonut, että tuollaista vertaistukea edes löytyisi tähän matkanvarrelle, mutta näin on tapahtunut. Tsemppiviestit sinkoilee lähes hetimmiten, kun sinne jotain laittaa.

Vaikka ruokailut ovat lähteneet käyntiin aivan ookoosti, niin liikunta ei. Syy siihen on niskaan lauantai-sunnuntai välisenä yönä ilmestynyt jumi. Ensin se oli vain lapaluiden välissä, mutta nyt se on sijoittunut niska-lapaluu-alueelle pystysuunnassa ja hartia-niska-hartia-alueelle vaakasuunnassa. Sellaista ristiä kannan nyt selässäni. Panadolia olen syönyt ahkerasti, välillä se kyllä hieman helpottaakin, mutta ei kokonaan. Nytkin tässä valvoskelen osittain sen vuoksi. Pitäisi saada naksautettua tai jotain. Huomisesta, tai itseasiassa tästä päivästä, olisi tarkoitus tulla treenipäivä. Saa nähdä kuinka käy. Lähtökohdat eivät ainakaan ole aivan kohdallaan, sillä tämän hetkisestä terveellisestä päivärytmistä puuttuu jälleen uni. Miksi aina joku juttu laahaa? Tahdon näistä jokaisen osa-alueen kuntoon, kiitos!