Onnellisesti väsynyt

Kyllä on monta kertaa ollut ajatuksissa tulla kirjoittamaan, mutta kun ”on ollut liian kiire” tai sitten oon ollut vain poikki ja väsynyt. Mennyt viikko on ollut yksi parhaimmista pitkään aikaan, vaikka yleinen vireystila on ollutkin välillä kaikkea muuta. Ruokavalio on ”kiristynyt” entisestään ja liikunta jäänyt hieman vähemmälle. En ole jaksanut piiskata itseäni yhtään mukavuusalueen ulkopuolella. Antaa vauhdin kiihtyä itsekseen, sillä joka tapauksessa liikuntaa on elämässäni nyt enemmän kuin aikoihin. Olen kiitollinen siitä.

Olooni on vaikuttanut myös kotiolot. Mieheni aloitti menneellä viikolla työkeikat, joiden aikana hän asuu viikot toisessa kaupungissa ja on vain viikonloput kotona. Tätä jatkuu vielä tulevat viisi viikkoa. Tällaista arkea meillä ei ole ollut pitkään aikaan ja yhteen rakennetut rutiinit murtuvat hetkeksi. Huomaan heti, että harteillani on hieman enemmän arjen tuomia tehtäviä, joista pitää vain selvitä – yksin. Se on yksinkertaisesti mulle outoa. Vaikka kyse on aina vain viidestä päivästä kerrallaan, huomaan, että se merkitsee mulle tosi paljon, koska on ikävä toista. Toisaalta tänä aikana oppii varmasti taas itsestään uusia puolia, sillä kuulen iltaisin vain oman pääni sisäisen keskustelun. Täytyy tutkiskella, mitä hyvää itselleni juttelen ja onko jotain, mihin tarvitsisi puuttua.

Mutta siinäpä ne ”painolastit” ovat tiputettuna harteiltani. Loput onkin vain hyvää. Ihan järjettömän suuri voimavarani on tällä hetkellä työkaverini. Vaikka meidän määrä väliaikaisesti tipahti viidestä kolmeen, täytyy vain todeta, että meitä on todella laadukas porukka jäljellä. On ihanaa mennä aina Loihtimolle ja huomata, mitä siellä on touhuttu. Varsinkin siisteys ja tavaroiden uudelleen järjestely ilostusttaa eniten, sillä se merkitsee mulle sitä, että muutkin tekevät siitä ”kotiaan”, missä tehdä töitä. Koen, että vaikka se on mun pääasiallisesta ideasta syntynyt tuotos ja olen päävastuussa siitä, niin se on yhtälailla meidän kaikkien omaa. Elän ammatillista unelmaani ja toivon, että muut tekevät samoin. Kaikken muutosten jälkeen myös minä itse tiedän paikkani ja se helpottaa oloa yllättävän paljon. On ok sanoa joskus ei ja ohjata yritystä kaikin puolin oikeaan suuntaan. Siten olen hyödyksi kaikille.

#superjulkinen painonhallinta-projekti

Tässähän tätä on teetätelty jo, että alkaisin pitämään itsestäni parempaa huolta. Se oli oikeastaan lähtökonta koko blogille. Reilu 6 viikkoa sitten jo katselin, että Fitfarmin Superdieetin nettivalmennus on alkamaisillaan. Koin silti vielä silloin, etten ollut valmis siihen. Taisi olla viime torstai tai perjantai, kun huomasin, että uusi ryhmä starttaa 23.2. Kävin keskustelun mieheni kanssa tyyliin, että ”Mitä mieltä olet, jos lähden tähän mukaan ja mikähän näistä ohjelmista olisi minulle paras?” Saimme tästä aikaan oikein mainion juttutuokion, jonka lopputuloksena päädyin Superdieettiin. Vaihtoehdot olivat Superdieetti tai Superdieetti Lite, joka olisi ollut lähes pelkkään ruokavalioon keskittyvä. Koin tarvitsevani liikuntaakin lisäksi elämääni.

Teen tästä projektista superjulkisen tarkoituksella. Tavoitteeni on tietenkin onnistua. Tahdon herättää keskustelua ja tuoda kaikkien tietoisuuteen tämän hetkisen elämäntilanteeni. Se on jo nyt osoittautunut oikein hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ystävät ja tuttavat osallistuvat tähän tsempaten ja neuvoen eteenpäin. Sitä juuri tarvitsenkin.

Ohjeet saatuani olen opiskellut niitä useaan kertaan läpi. Ihan kerrasta tuo ei ole mennyt jakeluun. Sunnuntaina valmistauduin ”urakkaan” kaupassa käyden ja haalien sieltä kaikenlaista ohjeisiin kuuluvaa syötävää. Olisin periaatteessa voinut vetäistä kauppareissun jälkeen ”viimeiset mätöt”, mutta sen sijaan päätin aloittaa jo hieman etuajassa ja testailla päivällistä sekä iltapalaa. Olo oli hyvä jo heti aamusta. Tämän lisäksi meillä Superdieettiläisillä on oma Facebook-ryhmä ja täytyy kyllä sanoa, että siellä on ihan mielettömän upeaa porukkaa! En olisi uskonut, että tuollaista vertaistukea edes löytyisi tähän matkanvarrelle, mutta näin on tapahtunut. Tsemppiviestit sinkoilee lähes hetimmiten, kun sinne jotain laittaa.

Vaikka ruokailut ovat lähteneet käyntiin aivan ookoosti, niin liikunta ei. Syy siihen on niskaan lauantai-sunnuntai välisenä yönä ilmestynyt jumi. Ensin se oli vain lapaluiden välissä, mutta nyt se on sijoittunut niska-lapaluu-alueelle pystysuunnassa ja hartia-niska-hartia-alueelle vaakasuunnassa. Sellaista ristiä kannan nyt selässäni. Panadolia olen syönyt ahkerasti, välillä se kyllä hieman helpottaakin, mutta ei kokonaan. Nytkin tässä valvoskelen osittain sen vuoksi. Pitäisi saada naksautettua tai jotain. Huomisesta, tai itseasiassa tästä päivästä, olisi tarkoitus tulla treenipäivä. Saa nähdä kuinka käy. Lähtökohdat eivät ainakaan ole aivan kohdallaan, sillä tämän hetkisestä terveellisestä päivärytmistä puuttuu jälleen uni. Miksi aina joku juttu laahaa? Tahdon näistä jokaisen osa-alueen kuntoon, kiitos!