Qjun paluun paluu

Tiedän. Taukoa on ollut postailuissa hurjasti. Pääni sisällä on kaksi eri näkemystä tähän asiaan. Toisaalta koen, että olen ottanut rennosti, enkä pakottanut itseäni kirjoittamaan silloin, kun tekstiä ei vain olisi syntynyt. Toinen näkökulma on itseä soimaava. Miten monta ajatusta olisikaan ollut hyvä jakaa, kun olis vain jaksanut kirjoitella?

Silti. Vuosi sitten nämä uusimani sivut ja ajatus siitä, että ”Miten yhdistää luovuus, yrittäjyys, työ, vapaa-aika, hyvinvointi ja terveys niin, että ne ovat sulassa sovussa keskenään?” on vieläkin hyvin ajankohtaisia. Toisin sanoen, en ole keksinyt siihen vielä aivan harmoonista ratkaisua. Vaikka olen tavallaan mennyt eteenpäin, olen toisaalta aivan samassa pisteessä kuin ennenkin. Joten jatkan siitä, mihin olen aikaisemmin jäänyt.

Miinuskaksprossaa

#superjulkinen on vaihtunut elämäntapamuutokseen nimeltä #miinuskaksprossaa. Superjulkinen oli sellainen, millä sai tuloksia hyvinkin nopeasti, mutta pääni ei pysynyt jotenkin muutoksessa mukana. Miinuskaksprossaa on nyt enemmänkin pieniä muutoksia per kuukausi hakeva itsetutkiskelu-painonhallinta-hyvinvointi-juttu. Sen nimi tulee siitä, että pyrin hallitsemaan painoani siten, että se on -2% aina jokaisen kuukauden lähtöpainosta. Tämä tarkoittaa noin 2 kilon poiskaristamista per kuukausi. Eniten tällä hetkellä postailen tästä kuulumisiani Instagramissa.

Hidasta edes välillä

Elämä on mennyt menneinä vuosina ihan hurjaa vauhtia. Tarkoituksella nyt hiljennän ja hidastan tahtiani. Se ei ole niin yksinkertaista, miltä se kuulostaa. Ei varsinkaan tällaiselle ihmiselle, joka on tottunut kiitää elämässään ja saanut asioita tapahtumaan tapahtumien perään. Loihtimoni täyttää tänä vuonna 5 vuotta. Sen palvelukirjo on laajentunut hurjasti aikaisemmista hius- ja meikkipalveluista. Työkavereinani häärii kohta neljä niin mahtavaa tyyppiä, kun Anni palaa äitiyslomaltaan. Olen heistä kiitollinen joka päivä. Vaikka tietenkin edelleen kehitymme jatkuvasti, niin palveluiden ja työkavereiden osalta sanon, että tilanne on vakiintunut. Liiallisen pinnistelyn voi jo jättää pois.

Tavoite on olla tyytyväinen

Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen seuraavista asioista:

-koti
*Se on juuri sopivan kokoinen, helppo siivota, kivasti sisustettu, kivalla paikalla, mulle ja mun perheelle hyvä.
-auto
*Meni hetken, että edes tajusin omistavani sen merkkisen auton, josta olin aina unelmoinut. Tämä menee materialismionnellisuuden piikkiin. On se silti kiva, että on peli, joka kulkee ja jossa on hyvä istua.
-Loihtimo
*Kuten jo aiemmin sanoin, se on kehityksessään hyvässä pisteessä ja kaikki tuleva on vain plussaa.

Mitä voin kehittää:
-oma terveys
*Viime syksystä asti on ollut erilaisia vaivoja, joihin on pitänyt alkaa kiinnittää huomiota. Kumma, kun samoihin aikoihin tuli tuo 30-vuotta täyteen. Nuori, mutta ei teini enää.
-vapaa-aikaa kavereille
*Tämän vuoden puolella olen alkanut järjestämään enemmän aikaa kavereille eri tapahtumien kautta ja se saa mielellään jatkuakin näin.
-Maiju Qju brändinä
*Olen pitkän aikaa keskittynyt muiden auttamiseen, joka on hidastanut hieman oman brändini kehittymistä. Tahdon jatkaa tätä oman blogin ylläpitämistä, portfolion keräämistä ja viedä omia palveluita sellaiseen suuntaan, mikä musta tuntuu hyvältä.

Vastoinkäymiset voimavarana

Olen viime aikoina miettinyt, että saan olla onnellinen, kun olen terve. Tällä viittaan kaikista eniten vuoden takaiseen. Maaliskuun 16. päivä 2014, sunnuntaina, kaaduin lähikauppareissulla ja laskeuduin ilmalennosta täysin alaselälleni. Sieltä maasta en sitten noussutkaan omin voimin, vaan ensihoitajasedät nostivat minut ambulanssiin. Kipulääkkeenä sain suonensisäisesti morfiinia ja vielä sairaalan käytävällä lääkitystä tuli ainakin kahteen kertaan lisää, kunnes pää oli todella sekaisin. Mitään ei onneksi murtunut, mutta välilevyongelmaa siitä kylläkin selkään aiheutui. Tämän vuoksi mulle määrättiin yhteensä 9 viikkoa sairaslomaa ja palasin töihin vasta kesäkuussa.

Töihin paluun jälkeen en siltikään voinut olla varma, että mitä selkäni kestää. Pitkän toipumisjakson jälkeen olin saanut selville, että liikunta on hyvä lääke. Kroppaa kuunnellen kävin aina liikkumassa. Selkä oli joka tapauksessa pitkään se, joka saneli säännöt päivärytmiin ja välillä myöskin sen, näenkö enää illasta kavereita vai en. Muistan vielä pikkujouluaikaankin viettäneeni iltaa kavereiden kanssa ja lähdin kotiin, koska selkä kipeytyi hieman puolenyön jälkeen. Olisihan siinä ollut kiva vielä iltaakin jatkaa aamuun, mutta kun ei niin ei.

Nyt selässäni, varsinkin niska-hartiaseudulla, saattaa aina välillä olla jotain satunnaista kipua, mutta se on niin pientä verrattuna edellä kerrottuun. Olen onneksi myös saanut hyviä ohjeita niiden hoitamiseen ja ne menevät ohi. Edelleen kuuntelen kroppaani varsin tarkasti. Lepään, jos tuntuu siltä ja liikun, mikäli kroppa ja mieli sitä tarvitsee. Koen itseni terveeksi, sillä tämä ei todellakaan rajoita minua tai sosiaalista elämääni enää.

”Kaikessa pahassa on jotain hyvää.” Se on yksi mun motoista. Tällä tarkoitan sitä, että sainpahan elämääni monella tapaa parempaan järjestykseen. Sairaslomani ja toipumisajanjakson aikana sain hoidettua seuraavia asioita kuntoon:

  • levättyä
  • hankkiuduttua turhasta tavarasta eroon
  • siistittyä vähän kerrallaan silloista asuntoa myyntikuntoon
  • myytyä ja ostettettua asunto
  • löydettyä uudet liiketilat
  • delegoitua muut tekemään liiketilan puitteet meidän toimintaa vastaaviksi (muutoin olisin itse tehnyt nämä ja mahdollisesti väsähtänyt siinä JA se olis vienyt paljon kauemmin aikaa saada liiketila kuntoon)
  • olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin
  • arjesta on tullut säännöllisempää töiden ja suhteen
  • osaan ottaa hallinnollisiin hommiin toimistopäiviä
  • osaan pyhittää vapaapäivät
  • uskallan ottaa aikaa ruokailuille ja liikunnalle
  • mietin vähemmän mitä muut ajattelee ja enemmän mitä minä tarvitsen
  • minulla on vähemmän stressiä

Se, että olin joskus kipeä, sairas ja myöskin väsynyt, oli tarpeellinen asia. Sen myötä minusta tuli kokonaisuutena paljon terveempi. Noiden aikaisemmin koettujen asioiden ja niistä syntyneiden valintojen vuoksi elän juuri nyt tasapainoisempaa ja rennompaa elämä, koska olen oppinut paljon.

Onnellisesti väsynyt

Kyllä on monta kertaa ollut ajatuksissa tulla kirjoittamaan, mutta kun ”on ollut liian kiire” tai sitten oon ollut vain poikki ja väsynyt. Mennyt viikko on ollut yksi parhaimmista pitkään aikaan, vaikka yleinen vireystila on ollutkin välillä kaikkea muuta. Ruokavalio on ”kiristynyt” entisestään ja liikunta jäänyt hieman vähemmälle. En ole jaksanut piiskata itseäni yhtään mukavuusalueen ulkopuolella. Antaa vauhdin kiihtyä itsekseen, sillä joka tapauksessa liikuntaa on elämässäni nyt enemmän kuin aikoihin. Olen kiitollinen siitä.

Olooni on vaikuttanut myös kotiolot. Mieheni aloitti menneellä viikolla työkeikat, joiden aikana hän asuu viikot toisessa kaupungissa ja on vain viikonloput kotona. Tätä jatkuu vielä tulevat viisi viikkoa. Tällaista arkea meillä ei ole ollut pitkään aikaan ja yhteen rakennetut rutiinit murtuvat hetkeksi. Huomaan heti, että harteillani on hieman enemmän arjen tuomia tehtäviä, joista pitää vain selvitä – yksin. Se on yksinkertaisesti mulle outoa. Vaikka kyse on aina vain viidestä päivästä kerrallaan, huomaan, että se merkitsee mulle tosi paljon, koska on ikävä toista. Toisaalta tänä aikana oppii varmasti taas itsestään uusia puolia, sillä kuulen iltaisin vain oman pääni sisäisen keskustelun. Täytyy tutkiskella, mitä hyvää itselleni juttelen ja onko jotain, mihin tarvitsisi puuttua.

Mutta siinäpä ne ”painolastit” ovat tiputettuna harteiltani. Loput onkin vain hyvää. Ihan järjettömän suuri voimavarani on tällä hetkellä työkaverini. Vaikka meidän määrä väliaikaisesti tipahti viidestä kolmeen, täytyy vain todeta, että meitä on todella laadukas porukka jäljellä. On ihanaa mennä aina Loihtimolle ja huomata, mitä siellä on touhuttu. Varsinkin siisteys ja tavaroiden uudelleen järjestely ilostusttaa eniten, sillä se merkitsee mulle sitä, että muutkin tekevät siitä ”kotiaan”, missä tehdä töitä. Koen, että vaikka se on mun pääasiallisesta ideasta syntynyt tuotos ja olen päävastuussa siitä, niin se on yhtälailla meidän kaikkien omaa. Elän ammatillista unelmaani ja toivon, että muut tekevät samoin. Kaikken muutosten jälkeen myös minä itse tiedän paikkani ja se helpottaa oloa yllättävän paljon. On ok sanoa joskus ei ja ohjata yritystä kaikin puolin oikeaan suuntaan. Siten olen hyödyksi kaikille.

Balanssi

Blogihiljaisuus rikkoutuu

Kappas, sitä tulikin pikku blogihiljaisuus pidettyä. Pahoitteluni siitä. Tavoite on postailla mahdollisimman tasaiseen. Aikaani on sitonut niin työ kuin kolme viikkoa sitten aloittamani #superjulkinen painonhallinta-projekti. Eniten tässä projektissa on asiat pyörineet ruoan ympärillä ateriasta toiseen. Osittain olen jo oppinut ulkoa, mitä pitää syödä, mutta sitten kun tahdonkin vaihtelua, täytyy selvitellä mikä tuote korvaa minkäkin ja se vie sitten jälleen vähän kauemmin.

Liikuntaa olen lisännyt elämääni. Lenkkeilyt sujuvat varsin mallikkaasti ja nautin ulkoilmasta sekä koko ajan vahvistuvasta keväästä. Salitreenit ovat saattaneet jäädä ihan himpun verran vajaiksi ja yleensä siis määrältään. Keskimäärin yksi treeni/viikossa on saattanut uupua. En ole antanut sen häiritä muuten niin hyvää kokonaisuutta. Se tulee hommaan mukaan, kun on sen aika. Silkkaa parannusta on kuitenkin elämässä ja sen laadussa tapahtunut. Unen laatukin on ollut parempaa.

Koti ja vapaa-aika

Päiväni ovat syystä tai toisesta venyneet töissä tässä vaiheessa todella pitkiksi töissä ja siksi kotiaikaa on ollut melko vähän. Kuten jo yllä mainitsin #superjulkisesta, on se vienyt osan siitä yleisestä sohvalla löhöilystä. Kodinhoito on jäänyt osittain miehen harteille tai sitten se on jäänyt osittain hoitamatta, kun kumpikaan siihen ei ole syystä tai toisesta kyennyt. Onneksi tänään mulla on vapaapäivä, niin saa hieman edes pyykkejä pestyä ja oltua välillä hyväkin vaimo.

Kaaosta asuntoomme on tuonut myös tämän hetken kirpputoriprojekti, jonka vuoksi alakerran häkkivarastoa on tyhjennetty niistä kymmenestä pahvilaatikollisesta tavaraa. Tavarat ovat joko tullut jo kaupiteltua eteenpäin tai sitten ne ovat kirppispöydässä tai vielä täällä meidän asunnossa. Unelmani on, että kohta saamme siistiä asuntomme uudelleen kevät kuntoon ja siinä vaiheessa viime syksyinen muuttomme on tavallaan taputeltu ihan loppuun, kun turhasta pikkusälästä on luovuttu. Vapauttavaa, vaikka tällä hetkellä ärsyttääkin tämä suoranainen kaaos.

Työ

Aikamoista mullistusten aikaa työrintamalla. Viimeisen kahden viikon aikana olen luopunut kahdesta Loihtijasta. Viisi kutistui kolmeen. Siksi jo aikaisemminkin käynnissä ollut rekry sai vielä tärkeämmän merkityksen. Tämä puolivuotinen on todellakin opettanut, että mitä minä tahdon vaatia tulevilta tekijöiltä ihan erityisesti. Se on tehnyt mieleeni karsinnan, että ihan kaikki eivät kelpaa ja meillä on jo vara valita, kenen kanssa teemme tätä hommaa. Henkilöstö on minulle äärimmäisen tärkeä asia, sillä koen, että siitä alkaa kokonaisuus, joka välittyy myös asiakkaalle asti. Kaiken kaikkiaan ihan loistava johtajuuden oppitunti takana. Ja mikä parasta, mieli on rauhallinen ja välillä jopa ihan rakastunut kokonaisuuteen. Mulla on joku etiäinen, että ne pysyvät, loistavat tekijät ovat ihan oven takana. Sen jälkeen rokataan!