Kaikki vastaukset ovat itsessäsi

Taas sen huomaa, että kannattaa kirjoittaa asiat aina jonnekin. Mulla se on nyt tämä blogi. Edullisin ja hauskin tapa tiedostaa asioita. Taas jatkuu…

Luitko edellisen postauksen?

Mikäli aiot lukea tämän, niin suosittelen lukemaan myös edellisen. Jatkan siitä hieman. Edellisen postauksen aikana ja jälkeen huomasin, miten kauhea olen itselleni. Tässä pieni listaus havainnoistani:

  • Unta täytyy saada enemmänkin kuin 4 tuntia yössä. Tämä on pitkään ollut kompastuskiveni. Kyllä mä nukun viikonloppuisin sitten ”takaisin”, muttei ole välttämättä ihan järkevää viikolla tällainen meno ja meininki. Monesti mulla saattaa olla ravinto ja liikunta hyvällä mallilla, mutta koska tarpeellinen unimäärä ei täyty, niin se ”syö” tai siis mä syön siksi enemmän ruokaa ja vähennän liikuntaa, kun ei vain yksin kertaisesti jaksa muuten. Järkyttävä oravanpyörä.
  • Muutaman pähkinän olisi perjantaina voinut automatkan aikana muistaa heittää suuhun ja vessareissulta ostaa vaikka kivennäisvettä matkalle mukaan, niin nesteytyskin olisi ollut paremmalla mallilla.
  • Lounaspöydässä olisi tiimipäivän aikana varmasti ollut valittavissa hyvin järkevä lautasmallillinen ravitsevaa ruokaa. Tarvitseeko sitä syödä kuin viimeistä ateriaa? Salaattilautasen olisi voinut jättää pois ja rakentaa kaiken isommalle lautaselle. Ähkyltä olisi vältytty.
  • Vähemmän kahvia! Miten sitä tulikin juotua päivässä noin paljon. Osan voisi korvata teellä ja tietenkin vedellä.
  • Kuuntele itseäsi. Jos järjen ääni päässäsi sanoo, että puolikas Subi, niin OTA PUOLIKAS SUBI! Mur.

Itsetuhoinen ja aliravittu

Koen tällaisen käyttäytymisen itsetuhoiseksi. Itsellenihän mä pahaa teen, vaikka se hetkellisen hyvän olon toisikin. Ylensyöminen turruttaa. Se vie pois pahanolon ja ahdistuksen sillä hetkellä, mutta edestänsä sen löytää uudelleen ja uudelleen. Niin kauan, kunnes luovun siitä. Luopuminen on tulossa. Mitäpä sitten tarkoitan aliravitulla? Olen ylipainoinen. En edes ole hetkeen tarkistanut, että missä mennään, mutta olen ylipainoinen ja myös aliravittu. Näin on pääasiallisesti siksi etten ole saanut kitusiini sellaista ruokaa, mikä olisi pitänyt minua terveempänä ja terveellisemmissä mitoissa. Kuulin juuri ystävältäni, että stressi saattaa laimentaa vatsahappoja. Kävisi hyvin yksiin omalla kohdallani, sillä stressiä on ollut ja pitkään. Vatsahappojen laimeneminen vaikuttaa taas siihen, miten ruoka sulaa ja erilaiset ravintoaineet ruoasta imeytyvät. Tarkoitan, että laimentuneilla vatsahapoilla sulaminen ja imeytyminen on huonompaa. En välttämättä ole saanut syömästäni ravinnosta niin paljon irti, mitä se olisi voinut antaa. Käy ihan järkeen vai mitä?

Vatsalaukkujumi

Olen jo pidemmän aikaa tiennyt, ettei elintapani ole kohdallaan. Olen myös tiennyt, ettei mun kannata tehdä asialle mitään ennen kuin juuri se oikea fiilis napsahtaa mieleeni. Olen siis vain odotellut, miten se tapahtuu. No, perjantaina se tuli. Vatsaani korvensi. Tuntui, ettei ruoka etene mahalaukusta eteenpäin, vaan se jää sinne jumiin. Edes minulle tavanomainen refluksi ei ”toiminut”, kun tuntui, että sekin olisi voinut helpottaa oloani. No joo, refluksi on ollut aina osana elämääni ja joskus yläasteella jopa mietin, että se on ihan normaalia, muillakin on sitä, kunnes kuulin, että se on sairaus. Siitäkin olisi hyvä päästä eroon.

Viestitin miehelleni, että voisiko hän googlettaa, että mitkä ruoat auttavat ruoansulatukseen, vatsaan ja suolistoon. Itselläni ei ollut mahdollisuutta tätä asiaa tarkistaa. Tahtoisin tehdä tämän tällä kertaa luomuna. Ei lääkkeitä. Mun on syötävä itseni terveeksi. Tarvitsen enemmän elävää ruokaa elääkseni itse paremmin. Vettäkin tarvitsen lisäämään energisyyttäni. Mieheni vastasi tähän, että omenat, kaurapuuro, kokojyvätuotteet, rasvaton liha ja maito, kasvikset, papuruoat, sitruuna, lohi ja valkosipuli voisivat auttaa tässä. Ilmoitin, että siinä on meidän seuraava kauppalista.

Mistä oloni sitten johtui? Sitäkin on hyvä varmasti tarkastella. Edellisenä iltana olin mennyt nukkumaan joskus 23-00 välillä. Kello oli herättämässä 4:00, 4:05 ja 4:10 ihan varmuuden vuoksi, että varmasti heräisin ajoissa. Minulla olisi kaksi ja puolituntia aikaa käydä suihkussa, laittautua ja lähteä ajamaan kohti Vantaata. Söin kotosalla tuhdin aamupalan, eli pari leipää, jossa päällä oli voita, juustoa ja kurkkua. Lisäksi söin jugurtin ja join kaksi kuppia kahvia. Minun olisi pitänyt lähteä ajamaan 6:30. Starttasin pihasta vasta 7:10. Tämä tiesi sitä, että minulla olisi kiire ajella Vantaalle. Yhden veskitauon pidin, muuten posotin musiikit pauhaten kohti kohdetta. Laukussani oli pähkinöitä, jotka unohdin popsia.

Pääsin Guinot-tiimipäiville vihdoin hieman myöhässä. Join kupillisen kahvia, söin Domino-keksin. Noin 12 maissa menimme porukalla syömään. Söin jotain paneroitua kalaa 2 isohkoa filettä, kermaviilikastiketta, ”annanperunoita”, maustettuja pariisinperunoita, couscoussalaattia, kikhernesalaattia, salaattia, salaatinkastiketta 2 leipää ja ehkä jotain muutakin lautaseltani löytyi. Ruokajuomana oli lasi vettä ja lasi maitoa. Lisäksi join jälkkärikahvit tai no, osan siitä. Ehkä syystäkin jäi osa juomatta. Ahdoin itseni hyvin hyvin tukalan täyteen, sillä lautaseni oli ääriään myöden täynnä. Samoin pienempi salaattilautanen. Koulutuspäivän jatkuessa oli vielä yhdet kahvittelut kera omenatoscakakun. Hyvää oli ja siinä vaiheessa oli jo ehkä aikakin syödä hieman jotain.

Minulla olisi ollut koulutuspäivän jälkeen mahdollisuus käydä lähellä sijaitsevassa Jumbo-kauppakeskuksessa taikka nähdä sillä suunnalla asustelevia kavereita, kummityttöä taikka sukulaisia, mutta oloni oli ylipäätään tukala ja vähäenerginen. Hyppäsin autoon ja ajoin Hartolaan. Mielessäni oli päivälliseksi Subwayn tonnikalapatonki. Tiesin jo tilatessani, että puolikas riittäisi. Tilasin kokonaisen ja ahdoin sen itseeni aikalailla väkisin. Yritin valita leipäni kasvikset refluksin rajoissa, mutta sipuli sitten epähuomiossa jäikin leivän sisuksiin. Se ei välttämättä ollut kovin hyvä. Join 2 lasillista vettä leivän kyytipoikana. Aijjettä! Miksiköhän ahdistaa?