Kaikki vastaukset ovat itsessäsi

Taas sen huomaa, että kannattaa kirjoittaa asiat aina jonnekin. Mulla se on nyt tämä blogi. Edullisin ja hauskin tapa tiedostaa asioita. Taas jatkuu…

Luitko edellisen postauksen?

Mikäli aiot lukea tämän, niin suosittelen lukemaan myös edellisen. Jatkan siitä hieman. Edellisen postauksen aikana ja jälkeen huomasin, miten kauhea olen itselleni. Tässä pieni listaus havainnoistani:

  • Unta täytyy saada enemmänkin kuin 4 tuntia yössä. Tämä on pitkään ollut kompastuskiveni. Kyllä mä nukun viikonloppuisin sitten ”takaisin”, muttei ole välttämättä ihan järkevää viikolla tällainen meno ja meininki. Monesti mulla saattaa olla ravinto ja liikunta hyvällä mallilla, mutta koska tarpeellinen unimäärä ei täyty, niin se ”syö” tai siis mä syön siksi enemmän ruokaa ja vähennän liikuntaa, kun ei vain yksin kertaisesti jaksa muuten. Järkyttävä oravanpyörä.
  • Muutaman pähkinän olisi perjantaina voinut automatkan aikana muistaa heittää suuhun ja vessareissulta ostaa vaikka kivennäisvettä matkalle mukaan, niin nesteytyskin olisi ollut paremmalla mallilla.
  • Lounaspöydässä olisi tiimipäivän aikana varmasti ollut valittavissa hyvin järkevä lautasmallillinen ravitsevaa ruokaa. Tarvitseeko sitä syödä kuin viimeistä ateriaa? Salaattilautasen olisi voinut jättää pois ja rakentaa kaiken isommalle lautaselle. Ähkyltä olisi vältytty.
  • Vähemmän kahvia! Miten sitä tulikin juotua päivässä noin paljon. Osan voisi korvata teellä ja tietenkin vedellä.
  • Kuuntele itseäsi. Jos järjen ääni päässäsi sanoo, että puolikas Subi, niin OTA PUOLIKAS SUBI! Mur.

Itsetuhoinen ja aliravittu

Koen tällaisen käyttäytymisen itsetuhoiseksi. Itsellenihän mä pahaa teen, vaikka se hetkellisen hyvän olon toisikin. Ylensyöminen turruttaa. Se vie pois pahanolon ja ahdistuksen sillä hetkellä, mutta edestänsä sen löytää uudelleen ja uudelleen. Niin kauan, kunnes luovun siitä. Luopuminen on tulossa. Mitäpä sitten tarkoitan aliravitulla? Olen ylipainoinen. En edes ole hetkeen tarkistanut, että missä mennään, mutta olen ylipainoinen ja myös aliravittu. Näin on pääasiallisesti siksi etten ole saanut kitusiini sellaista ruokaa, mikä olisi pitänyt minua terveempänä ja terveellisemmissä mitoissa. Kuulin juuri ystävältäni, että stressi saattaa laimentaa vatsahappoja. Kävisi hyvin yksiin omalla kohdallani, sillä stressiä on ollut ja pitkään. Vatsahappojen laimeneminen vaikuttaa taas siihen, miten ruoka sulaa ja erilaiset ravintoaineet ruoasta imeytyvät. Tarkoitan, että laimentuneilla vatsahapoilla sulaminen ja imeytyminen on huonompaa. En välttämättä ole saanut syömästäni ravinnosta niin paljon irti, mitä se olisi voinut antaa. Käy ihan järkeen vai mitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>